Ei pelkkä koru.

Unelmanani on tehdä hyvää. 

Tunnen suurta vetovoimaa kun ajattelen tätä kaikkea, mitä tämä koru voikaan meille mahdollistaa. Diagnoosikorun pääideana on lisätä tietoisuutta, ja vähentää erilaisiin sairauksiin liittyvää stigmaa. Sivutuotteena toivon tulevaksi Onnellisuutta. Tämä koru ei ole pelkästään mielenterveyden asialla, vaan ihan kehon kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asialla. -Auttamisen asialla. Ei pelkästään yksilön, vaan kaiken ketä yksilön ympärillä myös on. Usein emme tule ajatelleeksi, että sairastuneen lähipiirille on myös liitännäisvaikutuksia. Tulee huolta sairastuneen tilanteesta. Tulee taloudellisia kysymyksiä. Paljon kysymyksiä liittyen sairauteen ja niin edelleen. Usein juuri tämän takia, sairastunut saattaa kokea syyllisyyttä. Ehkä salaillakin asioita. Voin puhua vain omasta kokemuksestani.

Puhun aina omaa totuuttani. Ensimmäistä korua valmistaessani itselleni, pelkäsin että se näyttää jotenkin liian kylmältä. Että kirjaimet F41.1 on kuin polttoleima, kipeä muistutus että minut on "leimattu" diagnoosilla. Kunnes ymmärsin, että ilman sitä ohjenuoraa, en olisi tässä hetkessä enkä olisi ilman sitä saanut kipeästi kaipaamani apua ja ohjausta. Sitten tuli suuri ja lämmin ylpeys omasta itsestä. Olen tässä ja nyt. Tällaisena kuin olen. -Diagnoosi ei määrittele minua minuna. Se on hyvä muistaa. Sen tekee aivan muut asiat, jotka esimerkiksi tulee usein oivalluksina kun istun Psykoterapeuttini kanssa ja juttelemme asioista. F41.1 on osa minun elämäni matkaa. Olen sen hyväksynyt. 

Voisiko selviytymiselle luoda oman "diagnoosin" <3 

Rakkaudella, Indigo

Anna ajatuksen virrata: